

Kiivaimman pikkujouluajan lähestyessä, kauppoihin tulvii speciaalimallistoa jos toista, ja itselleni tutuimmaksi onkin tullut H&M:n Jimmy Choo-kenkäteatraali. Se ei kuitenkaan ole saanut itseäni hiomaan taktiikkaa, kuinka selätetään muut mahdolliset kanssaostajat avajaispäivänä. Suomeksi sanottuna, en lähde kilpailemaan kengistä, sillä en oikein löytänyt niistä ostamisen arvoista paria. Ne punaiset sandaletit, joiden vuoksi olisin saattanut lähteä menettämään hermoni, löytyvät Asos merkkisinä eteisestä, sinisenä ja mustana ( kyllä, minulla on, köh, kahdet samanlaiset sandaletit, toiset vaan onnistuin haalimaan huimaan kolmen ( tai viiden? en voi muistaa!) punnan hintaan itselleni..).
H&M:n kenkäsirkuksen sijaan mielenkiintoni on suuntautunut Lindexin Affordable Luxury mallistoon, joka on Ewa Larssonin käsialaa. Mallisto huokuu vaate toisensa perään upeita, arkkitehtonisia muotoja, joiden perään olen viime aikoina ollut enemmän kuin vähemmän ja pitkästä aikaa koin pienoisen innostumisentunteen halpakauppojen tarjonnan suhteen. Tosin olin jo ehtinyt unohtamaan kyseisen spektaakkelin, kunnes NinaV:n kirjoittaessa kyseisestä mallistosta, iski pienoinen tuskanhiki. Mallistohan on ollut jo tovin kaupoissa, onko se jo ehditty myydä loppuun? Saati sitten, onko lähi-Lindexilleni tullut aivan kaikkia kyseisen malliston kappaleita? Entä ovatko malliston vaatteet kaikki järjestäen polyester-shittiä?
Vastauksen sain eilen, ei, kyllä/ei, ei. Omalta lähi-Lindexiltäni löytyi vielä vaatteita, joskin isohkoissa koissa. Tästä päätellen en osannut sanoa, oliko jotkut mallit jo myyty loppuun, sillä aivan kaikkia en sieltä löytänyt (??), mutta pääasia oli, että löysin sen, johon olin ennättänyt iskeä silmäni. Pikainen tarkastelu osoitti suurimman osan vaatteista olevan polyesteria, mutta poikkeuksiakin löytyi, mikä lievensi aitojen materiaalien fanittajan tuskaa.
Sulkeuduin sovituskoppiin yhden mekon ( herätesovite) ja yhden neuleen ( ennalta suunniteltu sovite ) kanssa. Mekko ei istunut lainkaan, miehustan drapeeraus olisi ehkä istunut koossa, joka ei muuten olisi mennyt ylleni, kokoa isommassa taas hukuin mekkoon. Ja toisekseen, juuri nyt ei ole tarvetta mekolle, jonka ensisijainen käyttö olisi pikkujouluissa. Kolmanneksi, en ollut miettinyt sen ostamista etukäteen. Sanoin siis hyvästit mekolle.
Neule sen sijaan osoittautui positiiviseksi yllätykseksi materiaalinsa vuoksi ( viskoosi-puuvillaa), ja sen ylleni kiskottua totesin, juuri tällaista lörttöneuletta olenkin etsinyt! Vaikka minulla ennestään onkin lörttövaatetta jos toista, istuu tämä tavalla johon muut eivät yllä. Neuleen kaunis, avara venepääntie sekä juuri oikeaan mittaan päättyvät "hihat" imartelevat käsiäni, jotka eivät ole käsipainoja nähneetkään. Neule olisi jäänyt ostamatta, ellei se olisi taipunut myös mekkomaiseen pituuteen, tosin lyhyelle ihmiselle monet pitkät, löysät paidat menevätkin mainiosti mekkoina ( se, jos mikä on seikka, jonka ansiosta olen iloinen jok' ikisestä senttimetristäni!).
Neule pääsikin heti tänään ylle, ja olikin pitkästä aikaa mukava olla rennoissa lörtsäilyvaatteissa. Minut valtaa pikkaisen boheemi olo tällaisissa ns. muodottomissa kaavuissa, ja päätinkin jatkaa sitä linjaa laittamalla korvikset korviin, myssyn päähän ja jalkaan rennot ylipolvensaappaat ( tai, sanottaisiinko paremminkin alipolven, sillä jostain syystä nämä eivät kovin hyvin asetu ylipolven, tai ainakaan pysy siinä pituudessa, enkä ole ainoa, joka tuskailee saman ongelman parissa). Boheemin pop-taiteilijan asussa onkin ollut hyvä kuunnella hip-hoppia, musiikkia jota en ole vuosikausiin kuunnellut aktiivisesti. En tiedä, ovatko hupparini kuiskineet riimejä korviini, vai mitä on tapahtunut, mutta jostain kumman syystä räpäytykset soundaavat yllättävän tuoreilta! Tässähän on kohta tällä asenteella toivoa, että pääsen tänä talvena rinteeseen, katsomaan löytyykö snoukkailutaidot vielä selkäytimestä. Sitä ennen täytyy vain hakea vanha, rakas lautani ja pyyhkiä kuuden (!) vuoden pölyt sen yltä.






