She goes hop, and hip!

Kiivaimman pikkujouluajan lähestyessä, kauppoihin tulvii speciaalimallistoa jos toista, ja itselleni tutuimmaksi onkin tullut H&M:n Jimmy Choo-kenkäteatraali. Se ei kuitenkaan ole saanut itseäni hiomaan taktiikkaa, kuinka selätetään muut mahdolliset kanssaostajat avajaispäivänä. Suomeksi sanottuna, en lähde kilpailemaan kengistä, sillä en oikein löytänyt niistä ostamisen arvoista paria. Ne punaiset sandaletit, joiden vuoksi olisin saattanut lähteä menettämään hermoni, löytyvät Asos merkkisinä eteisestä, sinisenä ja mustana ( kyllä, minulla on, köh, kahdet samanlaiset sandaletit, toiset vaan onnistuin haalimaan huimaan kolmen ( tai viiden? en voi muistaa!) punnan hintaan itselleni..).

H&M:n kenkäsirkuksen sijaan mielenkiintoni on suuntautunut Lindexin Affordable Luxury mallistoon, joka on Ewa Larssonin käsialaa. Mallisto huokuu vaate toisensa perään upeita, arkkitehtonisia muotoja, joiden perään olen viime aikoina ollut enemmän kuin vähemmän ja pitkästä aikaa koin pienoisen innostumisentunteen halpakauppojen tarjonnan suhteen. Tosin olin jo ehtinyt unohtamaan kyseisen spektaakkelin, kunnes NinaV:n kirjoittaessa kyseisestä mallistosta, iski pienoinen tuskanhiki. Mallistohan on ollut jo tovin kaupoissa, onko se jo ehditty myydä loppuun? Saati sitten, onko lähi-Lindexilleni tullut aivan kaikkia kyseisen malliston kappaleita? Entä ovatko malliston vaatteet kaikki järjestäen polyester-shittiä?

Vastauksen sain eilen, ei, kyllä/ei, ei. Omalta lähi-Lindexiltäni löytyi vielä vaatteita, joskin isohkoissa koissa. Tästä päätellen en osannut sanoa, oliko jotkut mallit jo myyty loppuun, sillä aivan kaikkia en sieltä löytänyt (??), mutta pääasia oli, että löysin sen, johon olin ennättänyt iskeä silmäni. Pikainen tarkastelu osoitti suurimman osan vaatteista olevan polyesteria, mutta poikkeuksiakin löytyi, mikä lievensi aitojen materiaalien fanittajan tuskaa.

Sulkeuduin sovituskoppiin yhden mekon ( herätesovite) ja yhden neuleen ( ennalta suunniteltu sovite ) kanssa. Mekko ei istunut lainkaan, miehustan drapeeraus olisi ehkä istunut koossa, joka ei muuten olisi mennyt ylleni, kokoa isommassa taas hukuin mekkoon. Ja toisekseen, juuri nyt ei ole tarvetta mekolle, jonka ensisijainen käyttö olisi pikkujouluissa. Kolmanneksi, en ollut miettinyt sen ostamista etukäteen. Sanoin siis hyvästit mekolle.

Neule sen sijaan osoittautui positiiviseksi yllätykseksi materiaalinsa vuoksi ( viskoosi-puuvillaa), ja sen ylleni kiskottua totesin, juuri tällaista lörttöneuletta olenkin etsinyt! Vaikka minulla ennestään onkin lörttövaatetta jos toista, istuu tämä tavalla johon muut eivät yllä. Neuleen kaunis, avara venepääntie sekä juuri oikeaan mittaan päättyvät "hihat" imartelevat käsiäni, jotka eivät ole käsipainoja nähneetkään. Neule olisi jäänyt ostamatta, ellei se olisi taipunut myös mekkomaiseen pituuteen, tosin lyhyelle ihmiselle monet pitkät, löysät paidat menevätkin mainiosti mekkoina ( se, jos mikä on seikka, jonka ansiosta olen iloinen jok' ikisestä senttimetristäni!).

Neule pääsikin heti tänään ylle, ja olikin pitkästä aikaa mukava olla rennoissa lörtsäilyvaatteissa. Minut valtaa pikkaisen boheemi olo tällaisissa ns. muodottomissa kaavuissa, ja päätinkin jatkaa sitä linjaa laittamalla korvikset korviin, myssyn päähän ja jalkaan rennot ylipolvensaappaat ( tai, sanottaisiinko paremminkin alipolven, sillä jostain syystä nämä eivät kovin hyvin asetu ylipolven, tai ainakaan pysy siinä pituudessa, enkä ole ainoa, joka tuskailee saman ongelman parissa). Boheemin pop-taiteilijan asussa onkin ollut hyvä kuunnella hip-hoppia, musiikkia jota en ole vuosikausiin kuunnellut aktiivisesti. En tiedä, ovatko hupparini kuiskineet riimejä korviini, vai mitä on tapahtunut, mutta jostain kumman syystä räpäytykset soundaavat yllättävän tuoreilta! Tässähän on kohta tällä asenteella toivoa, että pääsen tänä talvena rinteeseen, katsomaan löytyykö snoukkailutaidot vielä selkäytimestä. Sitä ennen täytyy vain hakea vanha, rakas lautani ja pyyhkiä kuuden (!) vuoden pölyt sen yltä.

Anti-saapasangsti.

päivänasu
mekko & paita: DIY
saappaat: Bronx

Yksiolkaimellinen samuraimekkoni on muuntelukykyinen, tänään kokosin hakaneulalla mekon miehustaan laskokset. Jollei kaikille ole vielä tullut selväksi, rakastan muunteluvaatteita, sillä ne teoriassa yllättävät kerta toisensa jälkeen. Tosin omalla kekseliäisyydelläkin on rajansa, eivätkä ne muunteluvaatteet loputtomiin muunnu, tai ainakaan tämä mekkoni.

Kenkävalinta ei tänään ihan mennyt nappiin. Romantisoin liikkeelle lähtiessäni ulkoisen ilmanalan, ja tipuinkin pilvilinnoista survaistessani jalan ensimmäiseen loskakinokseen. Kaiken lisäksi minulla ei edes ollut fiilis näille kengille, mutta halusin antaa levähdystauon niille muutamille kenkäpareille, jotka ovat olleet ahkerassa käytössä lähiaikoina.

Käytin näitä saappaita viime talvena paljon, ehkä liikaakin. Nyt ne tuntuvat jotenkin liian..nähdyiltä, eikä tunneside saappaita kohtaan vahvistunut nähdessäni samanlaiset yksilöt eräs päivä erään toisen naisen jaloissa. Minusta ne näyttivät rumilta, saappaat siis!

Mutta samanlaiset fiilikset minulla oli viime vuonna, tällä hetkellä paljon jalkatilaa rosvonneita nyörisaappaita kohtaan, jotka siis ovat nähtävissä mm. edellisessä postauksessa. On tavallaan harmillista huomata kyllästyneensä johonkin aiemmin niin rakkaaseen asiaan, mutta samalla on helpottavaa huomata, se on usein vain tilapäistä. Luultavasti ensi vuonna en jaksa katsoakaan nyörisaappaitani päinkään, ja nämä ruskeat poninkoipisaapakset tuntuvat vaihteeksi ihanilta-ja tuoreilta! Mutta sitä se on, kyllästymistä ja uudelleen ihastumista, on parempi antaa asioille se oma, niiden ansaitsema hetki, kuin pakolla yrittää niitä käyttää.

Joten, ruskeat saappaani saavat ansaitun lepohetkensä, palaan niiden pariin kun fiilis on oikea. Se voi olla jo huomenna, tai sitten vuoden kuluttua, seikka jota kukaan ei voi tietää etukäteen, en edes minä itse. Mutta sen kyllä tajuaa, kun se fiilis sieltä putkahtaa, silloin kiskotaan saappaat riemusuin jalkaan! Silloin ei edes haittaa loska, sillä oikealla saapasfiiliksellä se tuntuu vain pikkuseikalta!

Virallinen päivä.

päivänasu
hame & paita: H&M
kengät: Bronx
kehykset: vintage

Tänään oloni oli jotenkin hyvin virallinen, lieneekö johtunut mukamas vuoden viisaammasta olosta, vaikka eihän se vanheneminen niin tapahdu, silmänräpäyksessä yhdessä yössä. Mutta virallisina päivinä pukukoodina toimii asiallinen hame sekä yläosa, sekä kasvoja kehystämään vintagepokat. Asussa on vähän sihteerifiiliksiä ja myönnettäköön näin ei-toimistotyöntekijän näkökulmasta, että itseäni kyllä kiehtoo tietynlainen toimistolook, ainakin jota useimmissa jenkkiläisissä 80-luvun leffoissa näkee. Vaikka hulluksi tulisin, jos minun täytyisi joka päivä pukeutua virallisesti, kaavan mukaan jota minä itse en määrittelisi.

Paita on muuten vanhimpia yksilöitä, joita minulla on yhä käytössä, ja tässä välissä voin ainoastaan kiittää H&M:n eräiden tuotteiden laatua, tämä pusero taatusti selviäisi ydinsodastakin, jos se lähes kuuden vuoden käytön jälkeen on kuin iskemättömässä kuosissa! Olen hankkinut paidan aikoinaan ensimmäiseen viralliseen kesätyöpaikkaani, tosin kesät ovat kuluneet enemmän tai vähemmän töissä jo neljätoistakesäisestä saakka, mutta niihin ei ole tarvinnut pukeutua virallisesti.

Hiukset ovat virallisesti sekaisin päiväunien jälkeen, ja voisin yrittää maanitella niiden virallista leikkausmestaria vähän naksimaan pituuksista, sangen hankalassa mitassa kun ovat. Vielä en kuitenkaan uskalla leikata sitä puolipoika-tukkaa, sillä jotkut asuistani kaipaavat tyttömäisempää kutristoa, ja poikatukka kun on niin helppo feikata. Mutta olen hyvin onnellinen löydettyäni uuden kampausmallin, sillä sen myötä olen hyväksynyt entistä paremmin oman tyttömäisen puoleni, asian jonka tajuaminen on ollut suuren suuri helpotus itselleni.

Feeling old by 26.

Tänään ollessani vuoden viisaampi eiliseen verrattuna, on sopiva tapa viettää päivää uudessa, itse tehdyssä mekossa. Mekossa, jonka hihat aiheuttivat vuoden vanhenemisen sijaan parinkymmenen vuoden edestä harmaita hiuksia, ja joka joutunee pienen uudelleen muokkauksen alaisuuteen heti, kun saan vietettyä muutaman päivän erossa ompelukoneesta. Sillä rehellisesti sanottuna, kaipaan tämän projektin jälkeen joitakin ompelukoneettomia päiviä!

Inspiraatio mekkoon syntyi hurjista olkapäistä, joita tänä syksynä on ollut tarjolla riittämiin, sen sijaan halusin omaan mekkooni aavistuksen sirommat olat, vähän sellaiseen Star Trek-henkeen. Kauniisti, romanttisesti ja ei-liian-päällekäyvästi scifit, sanottakoon.

Hihat olivat aluksi helpot työstää, mutta tajutessani sovitusversion hihojen antaneen väärän mielikuvan verrattuna valmiiseen mekkoon, alkoi armoton tappelu, jonka loppujen lopuksi voitin, vaikkakaan en lopputulokseen ole täysin tyytyväinen, kovin kauniisti kun hihat eivät istu. Keles. Mutta hihoihin en enää puutu, muuten menetän mielenterveyteni jos alan säätämään niitä täydellisiksi, sen sijaan kavennan mekon helmaa sekä ompelemisen sijaan suosiolla käytän palttausnauhaa helman kääntämiseen. Sen verran viturallaan helma on omaan silmääni, etten kestä sitä katsella ajan mittaan.

Mutta rakastan niiden ei-niin-hyvin-istuvien hihojen ohella mekon löysää, aavistuksen istumatonta mallia, joka varmisti tämän päiväisillä neljän hengen päivälliskutsuilla navan aavistuksellisen venymisen, ja muutenkin sangen mukavan olotilan, vaikkakaan villasekoite ei mikään kaikista lämmin materiaali ole, harmillista kyllä! Sen pitäisi olla!

Mutta lupaan mekosta lisää kuvia, kunhan saan toteutettua kaavailemani muutokset, sillä potentiaalia tässäkin yksilössä on, jollei muuksi, niin ainakin särmikkääksi arki-kuin juhlamekoksi, siis jokapäiväiseksi mekokseni!

Henkselit, nuo jokapäiväinen asusteemme!

Tänään tiedän, miltä tuntuu olla suurperheen äiti, joka yötä vasten kokkaa pesueelleen ruokaa seuraavaksi päiväksi. Koska viime päivät ovat olleet jälleen kerran hektisiä, kiitos erään ompeluun liittyvän päähänpinttymäni, en aamulla jaksanut panostaa pukeutumiseeni ajatustakaan. Tai, ainoa ajatus, joka päähäni pilkahti, oli jotain yksinkertaista ja nopeaa sekä helposti etsittävissä olevaa. Silmät sikkuralla kaivoinkin kaapistani ensimmäiset yhdisteltävissä olevat vaatteet, puin ne ylleni ja lähdin viipottamaan.

Illalla kotiuduttani, taisteltuani ompelukoneen kanssa ja väännettyäni huomiseksi safkaa pesueelle nimeltään minä itse, päätin hengähtää ja tarkastella lähemmin, mitä tulikaan puettua aamulla ylleen. Sinällään musta mekko yhdistettynä simppeliin, luonnonvalkoiseen paitaan on ajaton yhdistelmä, mutta oma asuni kaipasi vielä jotain, jotain mikä toisi asuun uudenlaista ilmettä, sitä kauan kaivattua särmää!

Päätin siis tehdä löytöretken eteisen lipastolle ja kammata hiukseni poikamaisiksi.







Lopputuloksena on simppeli asu henkselöitynä. Kyllä, virittelin henkselit vyöksi, ja kyllä, ne taikovat jenkkakahvat esiin. Mutta minäpäs pidän lopputuloksesta, joka loihtii uuman esiin hyvin korsettimaisesti, olematta kuitenkaan korsetti. Jenkkakahvoista taas en vielä tiedä, ne voisi kuvitella mekon kulmikkaaksi vyötärörakenteeksi, jos oikein positiivisesti asiaa tarkastelee. Tässä on muuten jotain samaa, kuin taannoisessa liivikokeilussani, mutta sillä erotuksella, että nyt itseäni ei häiritse asun liiallinen kurvikkuus, sillä mekon pallomainen alaosa rauhoittaa asun.

Aion ehdottomasti toistekin kokeilla, miten henkselit käyttäytyvät vyönä ja onhan niissä paljon muutakin potentiaalia, josta aion ehdottomasti ottaa selvän! Vaikkapa sen jälkeen, kun olen ommellut eräät nepparit paikoilleen! Öitä piltit ( nalle silmät sulkee..).

Köytetty huppari.

Olen ihastellut muiden onnistuneita neuletakin tai kauluspaidan sitomisia vyöllä, ne kun tuovat asuun uudenlaista näkökulmaa. Minä sen sijaan päätin sitoa hupparin.

Hupparin vyöllä sitominen ei ollut mikään helppo tehtävä. Eilisen pylleröhameen kanssa lopputulos oli aivan liian tunkkainen, mutta yllättäen niukkalinjaisen silkkimekon kanssa asu miellyttää omaa silmääni. Kiiltävän ( ja ryppyisen, köh ) ja mattapintaisen, jälleen kerran juhlavan ja arkisen yhdistelmä toimii raikkautensa ansiosta.

Suurin ongelma tosin oli itse toimivan vaateyhdistelmän keksimisen sijaan vyön sitominen. Minkäänlainen kuminauhavyö ei tullut kysymykseenkään ( ellei kukaan halua hyvin, hyvin tönkköjä jenkkiksiä vyötäisilleen), ja asussa oleva köysikin tuppasi olemaan sangen hankala. Parhaimman lopputuloksen olisi todennäköisesti taannut ohut huppari, college kun tuntui liian jämäkältä antaakseen asuun notkeutta.

Mutta ongelmista huolimatta viihdyin asussani, tosin montaa tuntia se ei tänään ylläni saanut olla, sillä olen jälleen kerran viettänyt antoisaa sovitusrumbaa. Ehkä jonain toisena päivänä, jolloin ei tarvitse puolen tunnin välein kiskoa uutta hengentuotosta ylleen ja pois, koittaa uudelleen aika köytetyn hupparin.

Pylleröhamonen.

päivänasu
paita: DIY
hame: Vila/DIY
kengät: Bee.Fly
vyöt: random

Päätin eilisestä hameiden dissauksesta innostuneena kääntää asetelman päälaelleen, ja pukea tänäänkin ylleni hameen ( tosin, eilinen dissaaminen taisikin pitää sisällään lupauksen ryhtiliikkeestä hameiden käytön suhteen ). Ja vieläpä sellaisen, jonka kaapissani olemassaoloa olen viime aikoina ihmetellyt. Pylleröhame on viime vuoden hengentuotoksiani, ompelin vanhan hameen helmaan kuminauhan loihtimaan hameeseen muhkean peräsimen. Tarkoituksenani oli myös viritellä huppari vähän epänormaalimmin ylleni, mutta se ei valitettavasti suostunut yhteistyöhön pylleröhameen kanssa. Mokomakin yksilö, mutta huomenna on päivä uusi, yrittää taltuttaa huppari vähän erilaisempaan muotoon.

Olen viime aikoina aiempaan verrattuna hyvinkin kiltisti valkannut edellisenä iltana seuraavan päivän vaatteet valmiiksi, ja onhan se näppärää, tavallaan. Silloin on huomattavasti enemmän aikaa pohtia ja paneutua asiaan, toisaalta kolikolla on käätöpuolensa. Ollessani hyvin iltaorientoitunut ihminen, tuppaa se vaatteiden valitsemisen ajankohta olemaan epämääräinen myöhä, ja veikkaankin paremman puoliskon nukahtaneen useampana iltana allekirjoittaneen tuhahteluun, kun mikään vaatteista ei anna uusia pukeutumiselämyksiä. Ja valitettavasti, en ainakaan toistaiseksi ole kykeneväinen muuttamaan rytmiäni, sillä yksinkertaisesti usein en edes muista, kuinka helppoa olisi aloittaa ne ilta-askareet hyvissä ajoin. Varhaisdementikko mikä dementikko.

Palataan takaisin hameeseen. Vaikka asuyhdistelmä liikkuukin tavallaan oman mukavuusalueeni ulkopuolella ja rajusti, ei se silti tuntunut liian oudoltakaan. Olen yllättänyt itseni kaipaamasta sellaista täydellistä aikuisgoottimekkoa, joka ei kuitenkaan olisi liian lolita, syytän siitä tätä kuluvaa vuodenaikaa ja kaiken ympärillä olevan melankolian luomaa sisäistä tunnetilaani. Tiedän, etten jaksa/viitsi/halua sellaista mekkoa ryhtyä metsästämään tai tekemään, joten paras tapa onkin hyödyntää olemassa olevan vaatekaapin antimia. Vaikka olenkin taipuvainen goottimaiseen, melankoliseen synkistelyyn ja sen romantisointiin, tämän gootimman näköistä minusta ei saa, eikä edes tarvitsekaan saada. Sillä, vaatteet ei ole mun aatteet, liiallisella tyylialleviivauksella.